Uusin aihe raapia päätä täykkärin puolella on oppisopimustyyppinen täydennyskoulutus. Eli akateemista täydennyskoulutusta höystettynä runsaalla työssäoppimisella.

Opetus- ja kulttuuriministeriö rahoittaa vuosina 2010-2011 korkeakouluja oppisopimustyyppisen täydennyskoulutusten järjestämisessä. Lapin yliopistossa käynnistyvät Perheasioiden sovittelun erityisosaaja -koulutus, Kulttuuritietoiset työmenetelmät maahanmuuttajatyössä -koulutus, Ikäosaaminen alueellisissa matkailu-, kulttuuri- ja hyvinvointipalveluissa -koulutus sekä Oppilaitosjohdon oppisopimustyyppinen täydennyskoulutus.

Perusidea on siinä, että noin 20-30 % koulutuksesta on tietopuoleista opiskelua ja loput työssäoppimista. Kuten toisen asteen oppisopimuskoulutuksessa myös näissä täydennyskoulutushankkeissa opiskelija tekee työpaikallaan omaa työtään oppien, opiskellen ja kehittämistehtäviä tehden. Koulutusten laajuus on 30 op ja ne on suunniteltu suoritettavaksi vuoden aikana työn ohella.

Hurjaa suunnittelijan näkökantilta on lähteä toteuttamaan koulutuksia, jollaisia ei ole tehty ennemmin. Valtakunnallisesti oppisopimustyyppistä koulutusta on yksi satsi takana, eteläisen Suomen alueella on toteutettu toistakymmentä pilottihanketta. Kaikki on uutta: miten ohjata opiskelijaa työssäoppimisessa, miten akateeminen osaaminen näytetään toteen näyttökokeilla vai korvataanko näytöt jollakin muulla menettelyllä, miten tunnistetaan aikaisempaa osaamista, miten hyväksytään korvaavuuksia vai hyväksytäänkö ja niin edelleen. Monta on mutkaa vielä matkassa ennen loppuvuotta, kun koulutukset pitää käynnistää.

Koko homman juju on siinä, että opetus- ja kulttuuriministeriö etsii korkeakoulututkinnon jälkeisiä erityispätevyyksiä, jotka tulevaisuudessa voisi hankkia tällaisen työssä oppimista ja tietopuoleista opiskelua yhdistävän koulutusmallin kautta. Tottahan on, että moni korkeakoulututkinto ei varsinaisesti vielä pätevöitä yhtään mihinkään. Korkeakoulututkinnon omaava hankkii pätevyytensä usein vasta työelämässä. Ja siitähän se idea sitten lähti.

Koulutus- ja kehittämispalvelut tarjoaa siis tulevan vuoden aikana ministeriölle neljää erityispätevyydeksi sopivaa "asiantuntijanimikettä". Ehkä meillä on jonkun vuoden päästä papereillakin päteviä perheasioiden sovittelijoita, kulttuuritietoisia maahanmuuttajatyöntekijöitä, ikäosaamisen matkailutyöntekijöitä sekä oppilaitosjohtajia.

Jää nähtäväksi.