Palsternakkaa. Luomuna. Löytyisikö sille salatut markkinat? Olemme useaan kertaan erään nimeltämainitsemattoman tukipalvelutyöntekijän kanssa miettineet, josko luomuviljelyllä tienaisi leipänsä helpommalla kuin nykyisissä hommissa. No tuskin sentään. Ainakaan palsternakalla.

Loppuvuosi on varmasti kiirettä joka alalla, organisaatioon tai hommaan katsomatta. Kiire tuntuu nyt itselläni kasautuneen tähän kuunvaihteeseen. Deadlinejä, tekemättömiä rahoitushakemuksia, koulutusohjelmien aloituksia, sairastuneita kouluttajia, lentoemäntien lakkoja ja niin edelleen. Ja kaikki tietenkin kerralla.

Suuri kiitos, ihan näin julkisesti, harjoittelijallemme Saijalle. Kyllä ilman Saijaa istuisin vieläkin (klo 19.38) Rotkolla toimistossani printtaamassa luentomateriaaleja. Tai siis yrittämässä printata, kun printteri ei tietenkään toiminut kun sitä kipeimmin tarvitsin. Onneksi ystävällinen taloussihteeri lainasi yksityislaseriaan.

Aamulla klo 6.45 yritin lähteä kotipihasta töihin. Kakkosautolla tietenkin, kun ykkösauto sijaisti Torniossa toisen puoliskon ollessa työreissulla. Laitoin avaimen virtalukkoon, mutta avain ei kääntynyt mihinkään suuntaan. Herätin miehen, soitin, haukuin auton ja sen omistajan siinä sivussa, kirvasin hoppuani ja toimimatonta autoa, joka ei ole edes minun. Virtalukko jäässä, eikä lukkosulaa koko talossa. Onneksi löytyi aseöljyä.

Pääsin töihin vähän yli seitsemän, avasin sähköpostin. Vaikka olin lukenut postin kuuden aikaan edellisenä iltana, taas se tursusi viestejä, jotka odottivat kommentteja. Hakemuksia, materiaaleja, Optima-tunnuksia, opiskelijoita... Ja vieraileva luennoija raukka, joka huolehti lentojen kulusta ensi tiistaina. Ja heti kello kahdeksan soittava toinen luennoija raukka, joka pahoitteli raakkuvalla äänellään yöllä yllättänyttä kuumetta ja flunssaa; seurauksena se, että huomenna alkavan koulutusohjelman aloituspäivästä puuttuu luennoija. Seuraava katastrofi löytyi etäneuvottelun seurauksena, kun tajusin, että maanantaina on itsenäisyyspäivä ja olen unohtanut valmistella läjän materiaaleja tiistaina alkavaan koulutukseen. Auts. Ajatellen, että aikaa oli pari tuntia ennen iltapäivän tuutorointisessioita.

Pyydän anteeksi kaikilta, joille olen kurtistellut kulmiani, kohauttanut olkapäitäni ja puuskutellut kiireeni keskellä. Yritän vastata jokaiseen kysymykseen ja paneutua jokaiseen kollegan heittämään ideaan kunnolla joulukuun puolenvälin jälkeen. Siihen saakka istun vaikka paperipussi päässä, jotten olisi niin happaman, kärttyisän ja ylirasittuneen oloinen kuin nyt epäilen olevani. Tai sitten vain ajattelen valoisia puolia työssäni: mahtavia opiskelijoita, vielä mahtavampia kollegoita ja haasteita, joita nyt tuntuu riittävän. Olisihan se tylsää, jos olisi tylsää.

Ja mikä oli päivän lopputulos? Johtaja laittoi sähköpostia, että sopiiko, että työsopimustani jatketaan vuodella. Kirjoitin viestiin harkitsevani luomuviljelijäksi ryhtymistä tällä hetkellä todella vakavasti, mutta menkööt nyt sitten. Tee se sopimus.