Kaikki hyväkin päättyy aikanaan, jopa ESR-hanke. Ai miksi hyvä, kun on kerran ESR-hanke?

Matkailu- ja elämyspalvelujen johtamisen eMBA -koulutushanke paketoitiin joulukuun viimeinen päivä. Itse sain nauttia projektipäällikön pestistä vain koulutushankkeen viimeiset kuusi kuukautta kun edellinen projektipäällikkö alkoi vauvanhoitohommiin, mutta mukavaa oli sekin lyhyt aika projektipäällikkönä. Ihan oikeasti, kyllä ESR-hankekin voi olla mukava. En ole nähnyt painajaisia seurantaraporteista, en laskennallisten osuuksien tuntilistoista enkä puhelinlaskujen jyvittämisestä. Hyvin suunniteltu on oikeasti puoliksi tehty ja EU-hankemaailmassa jopa enemmän kuin puoliksi tehty. Kiitokset siis Marille ja Annalle hyvästä pohjatyöstä. Minähän vain oikeasti käärin nätin rusetin paketin päälle.

Matkailun eMBA oli ensimmäinen eMBA-johtamiskoulutus Lapin yliopistossa. ESR-rahalla siitä kehitettiin juuri matkailualalle räätälöity koulutusohjelma, joka paitsi kehitti opiskelijoiden osaamista, palveli myös mainiosti heidän taustaorganisaatioitaan. Viidestätoista opiskelijasta valmistui syyskuussa 12 ja lisäksi kahdella opiskelijalla on täydet mahdollisuudet valmistua vielä tämän vuoden aikana. Jatkoa matkailun eMBAlle ei tähän hätään saatu, ei löytynyt tarpeeksi opiskelijoita, mutta ainakin sosiaali- ja terveysalalla kysyntää tuntuisi olevan. Matkailun eMBAn palataan varmasti vuoden päästä sitten uudelleen.

EU-hankehallinnosta on vielä pakko mainita jotain. Se byrokratiahan se on se, joka EU-hankkeissa tulee aina ensimmäiseksi puheeksi. Täytyy sanoa, että eMBA-hankkeessa pääsin hyvin vähällä. Kuviot ja systeemit oli valmiiksi mietitty, lomakkeet ja logot paikallaan sekä opiskelijat tietoisia siitä, mitä opintokorttia ja työajanseurantaa pitää missäkin vaiheessa täyttää. Helpolla pääsin, turhaa sitä byrokratiaa aina parjataan. Olen syksyn aikana perehdyttänyt muutamaa työntekijää EU-byrokratiaan ja opettanutkin EU-hankehallintoa työvoimapoliittisissa koulutuksissa, ja hankaluudeksi olen hoksannut sen, että alkaa itse jo pitää koukeroita itsestäänselvyytenä. Häh? Totta, näin olen hoksannut. Tietysti täytyy jyvittää 14 euron puhelinlasku 11 hankkeelle. Tietysti liitetään matkalaskuun nippu kuitteja ja tositteita. Tietysti kerätään opiskelijoilta työaika varttitunnin tarkkuudella. Tietysti kirjepohjaan ja lehti-ilmoitukseen laitetaan neljästä kahdeksaan lippua ja logoa paikalleen. Käyntikorttiin näitä ei tarvitse änkeä, koska loppuu palstamillimetrit kesken. Tottakai kerätään allekirjoitukset jokaisesta narahduksesta, seminaareista mielellään sekä aamu- että iltapäivältä erikseen, jotta varmasti saadaan jokainen lähiopetustunti ylös.

Turha noiden raporttipohjien ja lappujen kanssa on yöuniaan menettää. Ensimmäisen seurantaraportin ja väliraportin kun tekee, ensimmäisen kerran kun kerää palkkatiedot opiskelijoilta ja laskee laskennallisen työajan summat, ensimmäisen kerran kun kokoaa maksaria varten kuution paperia, sitten kaikki onkin selvää. Jos EU-hankehallinnossa on jotain hyvää, niin johdonmukaisuus. Aina samat laput, aina samat liitteet ja aina samat kommervenkit.

Byrokratia = johdonmukaisuus. Vai onko?