Kauanhan me olemme tällä jo vitsailleet, EU-hankkeiden työllistävällä vaikutuksella siis, yksikkömme sisällä. Koska yksikkömme toimii hankeperusteisesti, ovat EU-hankkeet meille lähes elintärkeitä. Maksullisella palvelutoiminnalla emme toistaiseksi ole onnistuneet leipäämme hankkimaan, tai ehkä sen leivän, mutta makkarat ja voit jäävät kyllä tällä toiminnalla kaupan hyllylle. Iso osa palkkarahoistamme juoksee Euroopan Unionin rahastoista.

EU-hankkeiden työllistävä vaikutus tuli kirjaimellisesti minulle tutuksi tässä muutaman viime päivän aikana. Eipä ole ollut koskaan yhtä työlästä aanelosta kirjoitettavana. Kyse on päättyneen kansainvälisen hankkeen loppuraportista, joka käy Liettuassa läpi auditointia. Auditoijat löytävät tuon tuosta jotakin pientä mukavaa puuhasteltavaa meille raportoijille; korjaa sitä, muuta tätä. Tämä tähän sarakkeeseen ja tuo tuonne kustannuslajiin.

Aanelonen oli selvityspaperi hankehallinnolle ja auditointiryhmälle muutamista kuluista, yhteensähän niitä taisi olla kahdensadan euron edestä. Periksi en antanut, kulut ovat selkeitä hankkeen kuluja, ainakin minun mielestäni. Tinkaamalla meinaan saada kulut läpi, onneksi olen perinyt papalta mahtavat tinkaustaidot. Kasvotusten olisin jo tinkauksen voittanut, mutta siinä vaiheessa, kun perustelut pitää saada paperille, asiallisesti ja englannin kielellä, vierähtää tunti jos toinenkin. Kirjoitat, luulet olevasi valmis, ja luet tekstin. Muokkaat, ja kadotat ajatuksen kokonaan. Kirjoitat asiaa ja asian ympäriltä, liiankin kaukaa. Mitä ne tälläkin tiedolla tekee? Pyyhit, ja hukkaat jälleen ajatuksen. EU-hankkeilla (näköjään jo päättyneilläkin) on työllistävä vaikutus.

Näin kului eilisiltapäivä ja tämä päivä iltapäiväkahviin asti. Sitten ei auttanut kuin hyväksyä oma kirjallinen tuotoksensa ja painaa Tulosta-nappia. Nimi alle ja leima viereen, meneehän lappu sentään entiseen neuvostovaltioon. Katsotaan, kuinka käy. Tepsivätkö papalta perityt tinkausopit EU-hanketyössä.