Näin saatiin taas työvuosi uuteen vauhtiin.

Töissä säpisee. Uusia hankehakemuksia ja -ideoita työstetään, ja vanhat hankkeet pitäisi paketoida. Omalla kohdallani paketoitavia hankkeita vaikuttaisi olevan yhtä paljon kuin uusia työstettävänä, ehkä tässä jonkunmoinen tasapaino säilyy. Uutta tilalle, vanhojen perään on turha jäädä kaipaamaan. Kirjoitustyötä, markkinointia ja opiskelijoiden rekrytointia (toivottavasti) taas tiedossa koko keväälle.

Työstän tässä parhaillaan yhtä laajempaa hankekokonaisuutta. Otin käsittelyyn vanhan, hyvän pohjan, josta voisin lähteä muokkaamaan uutta hanketta ja hankehakemusta. Kirjoitin ja työstin asiaa näytöllä koko aamupäivän. Pakersin, luin uudelleen, muokkasin, kirjoitin ja googlasin. Olin aika tyytyväinen aamupäiväni tulokseen, seitsemän sivua hyvää ja viimeisteltyä hankekuvausta. Otin tarjouspyynnön kauniiseen käteen, luin vielä uudelleen, tarkoituksenani tietysti varmistaa että olen oikeilla jäljillä ideoitteni kanssa. Ja mitäs siellä lukeekaan? Hakemuksen maksimipituus kolme sivua. Kolme sivua! Ei voi olla. Harjoittelija viereisen pöydän takaa ehdotti (ilmeisesti noitumiseni innoittamana), että muuttaisin fonttikoon neloseksi. Ei taitaisi auttaa sekään ratkaisu, joten ei auttanut kuin ottaa käyttöön tiivistämisen ja deletoinnin taidot. Niin vain lyheni hakemus.

Koskahan sitä oppii lukemaan ohjeistuksen kunnolla, pohdin itsekseni. Aikuinen ihminen eikä osaa perehtyä asiaan vaan koheltaa menemään. Eikä ollut ensimmäinen kerta. Puhelimet saan melkoisen sekaisin, kun haluan testata kaikenmoisia toimintoja, mutten viitsi lukea ohjekirjaa. Mieheni on kieltänyt minulta kaikenmoisen kajoamisen tietokoneen asetuksiin. Ei saa kokeilla etsiä ratkaisua ongelmiin, vaan odottaa kiltisti, että talon virallinen atk-tuki pääsee paikalle.

Ohjeistus on tärkeää. Itse joudun miettimään ohjeistuksen antoa tuon tuosta, kun kyse on opiskelijoista. Miten löytyy oikea luentosali, millainen tehtävä täyttää vaatimukset, miten toimitaan, jos tulee poissaoloja luennoilta? Tiivistämisen ja yksinkertaistamisen taito on tällaisessa ohjeistuksessa elintärkeä. Pitää osata ilmaista itseään niin, että tulee ymmärretyksi. Että ohjeistus menee perille. Jos ohjeistus on liian pitkä, se jää lukematta ja näin myös sisäistämättä.

Vaikeaselkoisiin ohjeisiin törmäämme jokainen tämän tästä. Liiallinen ohjeistus ei sekään ole välttämättä hyvästä, itsestäänselvältä vaikuttavan ohjeen sisältä saattaa jäädä jokin tärkeä pointti huomaamatta. Puhumattakaan siitä, että olemme kaikki yksilöitä ja ymmärrämme asioita eri tavalla ja omaamme erilaiset taustatiedot. Ohjeistajana minulla on varmasti yhtä paljon kehityttävää kuin ohjeiden lukijanakin; olen jo suosiolla jättänyt ajo-ohjeiden antamiset muille, minun ohjeillani eksyy varmasti.