Olen viettänyt nyt lähes kuukauden sairaslomalla kotona, selkäoperaatio vaatii vähän vapaa-aikaa työstä. Sähköpostiahan on pakko seurata koko ajan, ei sillä, etteivät hommat hoituisi poissaollessani, vaan sillä, ettei postin purkaminen kävisi mahdottomaksi urakaksi sairaslomalta palattuani. Ja voi sitä postin määrää!

Aloin mielenkiinnosta laskea, monessako verkostossa olen mukana, ihan vain työn puolesta. On ohjausryhmiä, hankeryhmiä, rahoittajan postituslistoja, on opetusalan valtakunnallista verkostoa ja sen alaverkostoja sekä useampia paikallisia, eri aloihin liittyviä verkostoja. Varmaan lähemmäs viisitoista aktiivista, toimivaa verkostoa ja sitten vielä tukku vähempi tärkeitä. Sähköpostia lappaa, ja listalla pysyy vaikkei olisi aina niin tarvekaan. Palaveria täällä ja työpajaa siellä. Paljonkohan pitäisi olla vuorokaudessa tunteja tai viikossa työtunteja, jotta jokaiseen verkostoon pystyisi osallistumaan täysillä? Tai edes niihin, joihin on palava kiinnostus.

Olen aina miettinyt hyvin tarkasti, mitä tulostan töissä. En koe olevani arvoiltani erityisen vihreä, mutta pyrin välttämään ylimääräisen A4-saasteen tuottamista. Sairaslomalla sähköpostiani selvitellessäni olen alkanut kiinnittää huomiotani myös siihen, mitä kaikka kannattaa sähköpostin kautta hoitaa. Usein puhelulla pääsee molempi (tai jokainen) osapuoli helpommalla. Yritän miettiä joka kerta send-nappulaa klikatessani, onko tämä välttämätöntä. Uskon näet, etten ole postitulvaongelmani kanssa ainoa.

A4-saasteen rinnalle olen siis saanut bittisaasteen. Roskapostisuodatin toimii erinomaisesti, spämmeistä ei siis ole kysymys. Itsepä olen verkostoille meiliosoitteeni antanut. Ja itsepä tahdon toiminnassa mukana olla. Johtopäätöksenä lupaan pyhästi ottaa luurin käteen ja soittaa asiani, jos se vain on h-hetkellä mahdollista. Nähtäväksi jää, miten tämä toimii käytännössä. ;)