Kyllä taas maahanmuuttajataustaisten opettajien täydennyskoulutushankkeen suomen kielen tunnilla riemua riitti. Opiskelimme yhdyssanoja, juurikin niitä, joista moni suomalainenkaan ei kirjallisessa ilmaisussaan selviä. Itse tunnustaudun reilusti yhdyssanapoliisiksi, melkein lähden antamaan palautetta sittarin kassallekin, jos jauhelihapaketissa lukee jauhe liha. Opiskelijat pyörittivät päitään: miten he, jotka eivät puhu suomea äidinkielenään, ikinä oppivat tällaista kielioppiasiaa, jota suomalaisetkaan eivät hallitse?

Uudet mediat ruokkivat onnetonta kirjoitustaitoa. Kun tekstiä tuottaa kuka vain, virheitä tulee varmasti. Sehän on selvä. Facebook on paikka, jossa saa hiritellä itsekseen ihmisten yhdyssanavirheille. Olen jumittunut seuraamaan muutaman henkilön tilapäivityksiä, ja huomannut, että heidän kirjoitetussa kielessään ei ole yhdyssanoja ollenkaan (ja jos joku tunnistaa itsensä, älköön loukkaantuko). Eihän siitä mitään haittaa ole, mutta meitä yhdyssanapoliiseja se pistää hymyilyttämään. Joskus jopa ärsyttämään.

Kun kurssimme pääotsikko liittyy kuitenkin monikulttuurisuuteen, etsimme yhdyssanaesimerkkejä siitä maailmasta. Voiko mies olla sysimusta? Vai tummaihoinen? Onko sysimusta mies tummempi kuin tummaihoinen, vai onko jompi kumpi yläkäsite? Entä jos on musta Pekka, mitä kirjoitetaan yhteen ja tuleeko johonkin väliviivaa?

Mustasta Pekasta pääsimme sujuvasti lasten leikkeihin. Opiskelijoissa herätti suurta hämmästystä, että olen lapsuudessani leikkinyt koulun pihalla kuka pelkää mustaa miestä -leikkiä. Mitä, ihan oikeasti? Kyllä, kyllä. Entäpä sitten Musta Pekka -pelikortit? Valkoihoisilla miehillä on perheet ja omaisuutta, mutta Musta Pekka seisoskelee yksin, toimettomana, röökinsä ja hauskan hattunsa kanssa. Tuskin yhdyssanoja miettien.