Itselleen nauramisen taito on äärimmäisen tärkeä. Sen muistin taas tänään, kun mokasin opiskelijaryhmäni kanssa oikein kunnolla.

Olen niin kutsuttuna paikallistuutorina Monikulttuurinen opetus ja ohjaus -koulutuksen maahanmuuttajataustaisille opiskelijoillemme. Opiskelija kysyi ennen luennon alkua minulta, mikä on suomeksi ”get drunk”. Ehdotin humaltua. Ei se sana, vaan joku toinen, vastasi opiskelija. Hän muisteli, että se on jotain samaa kuin ”translate” suomeksi. Kertoi, kuinka oli työssään mokannut, kun oli ollut tarkoitus sanoa ”me käännämme” ja oli sanonut ”me kännäämme”.

No, Niina otti tussin kauniiseen käteen ja kirjoitti valkotaululle sanat, jotta kaikki muutkin opiskelijat pääsisivät kärryille sanojen eroista.

Olla kännissä
Tulla känniin
Me kännäämme
Me käännämme

Ja niin oli taululla jo useita versioita. Sitten alkoi luento, ja taulu piti pyyhkiä. Oho, permanenttitussi! Luentosalissa raikui nauru, kun valkotaulu oli täynnä kännäämistä ja luennoija aloitteli verkossa jo hommiaan. Hirisimme, kumitimme, pyyhimme, rapsutimme, hiutimme ja hirisimme. Ei lähde, ei. Lähdin juosten etsimään siivoojaa yliopiston käytäviltä, josko hänellä olisi jotain tärpättiä, jolla teksti lähtisi pois. Siivoja sano, ettei hänellä ole nyt tähän hätään antaa mitään, valitettavasti. Koettavat illalla sitten poistaa tekstiä ikkunanpesuaineella. Siivooja kysyi, ehdinkö kirjoittaa paljon. Joo, ehdin.

Nauru raikuin luentosalissa, kun jatkoimme porukalla taulun puhdistamista. Yhteishenki taatusti vahvistui ja sana jäi opiskelijoiden mieleen.

PS. Permanenttitussi muuten lähtee valkotaulusta, kun sotkee päälle oikeanlaisella whiteboard-tussilla ja pyyhkii sitten kovasti kostealla paperilla. :D