Koulutus- ja kehittämispalvelut järjesti yhdessä Rovaniemen kaupungin koulupalvelukeskuksen kanssa 8.-9.4. maahanmuuttajaoppilaan arviointiin ja oppimisen tukemiseen keskittyvän seminaarin opetushenkilöstölle. Olin itse kuuntelemassa seminaarin puhujia, ja mieleeni jäi kytemään pari huomion arvoista asiaa.

Maahanmuuttajataustainen musiikin opettaja Tom Serratti sanoi puheenvuorossaan, että suomalainen maahanmuuttajien integraatio tarkoittaa itse asiassa maahanmuuttajien sopeuttamista valtakulttuuriin eli suomalaiseen kulttuuriin. Tom on kotoisin Brasiliasta, jossa maahanmuutto on vanha vitsi. Siellä monikulttuurisuus kuuluu kulttuuriin. Brasiliaan on aina muutettu, ja kulttuurit sekoittuvat iloisesti toisiinsa.

Tom kertoi esimerkin brasilialaisesta koulusta, jossa vähemmistökulttuurin edustajat saavat omankielistä ja -kulttuurista opetusta, valtakulttuurin oppilaiden liikuntatunneille ujutetaan vähemmistökulttuurien perinneurheilulajeja ja taiteissakin huomioidaan vähemmistökulttuuriin kuuluvien oppilaiden taustat. Meillä maahanmuuttajaoppilas istutetaan suomalaiseen koulujärjestemään, hänelle kerrotaan suomalaisesta historiasta ja taiteesta, hänelle opetetaan pesäpalloa ja hän oppii syömään suomalaista ruokaa. Omalle kulttuurille löytyy hyvin harvoin koulusta sijaa. Oma kulttuuri on kotona, suomalainen kulttuuri koulussa. Tom mainitsi vielä puheenvuorossaan, miten hän maahanmuuttajatyötä tekevänä on huomannut että varsinkin nuoret maahanmuuttajat ovat saavuttaneet päämääränsä vasta, kun näyttävät ja kuulostavat samalta sekä käyttäytyvät kuin suomalaiset ikätoverit.

FT Minna Suni Jyväskylästä kertoi samassa seminaarissa, miten maahanmuuttajaoppilasta voi huomioida vaikkapa opettelemalla lausumaan nimen oikein. Kyllähän ne suhuässät ja korauttelevat ärräntapaiset äänteet ovat meille vaikeita, mutta niin ovat yyt, äät ja öötkin meille muualta muuttaneille. Äng-äänteistä ja lyhyen ja pitkän vokaalin tunnistamisesta puhumattakaan. Ei ole opettajalle tai jollekulle muulle maahanmuuttajan kanssa tekemisissä olevalle suuri ponnistus opetella sanomaan nimi oikein. Nimi on kuitenkin meille jokaiselle äärimmäisen tärkeä. Opettaja voi myös opetella esimerkiksi perustervehdykset maahanmuuttajaoppilaan omalla kielellä. Näin pienet asiat ovat juurikin sitä taustakulttuurin huomioimista.

Onko maahanmuuttaja kotoutunut, kun hän on sisällä suomalaisessa yhteiskunnassa? Kun hän osaa täyttää Kelan laput, kun hän ostaa lauantaina sittarista lenkkiä ja kaljaa saunailtaa varten, kun hän ymmärtää verotuslainsäädäntöä ja kun hän vaihtaa suorat housut tuulihousuihin? Vai onko hän kotoutunut sitten, kun puhuu suomea sen verran että saa asiansa hoidettua, pärjää yhteiskunnassa, saa töitä, mutta muistaa silti kotikulttuuriinsa? Kotoutumislain mukaiset toimenpiteet kestävät kaksi vuotta, sinä harva vielä "muuttuu suomalaiseksi".