Olen tässä työstänyt materiaalia ja sisältösuunnitelmaa muutaman päivän projektiopintoihin, jotka ovat osa yksikössämme pyörivää työvoimapoliittista koulutusta. Opintojen tarkoituksena on selventää projektityön käsitteistöä, toimintamallia ja rahoituskanavia opiskelijoille, joilla ei ole ollenkaan tai on hyvin vähän kokemusta projektimaailmasta.

Mistä siis lähteä liikkeelle? Projektin määrittelystä, päätin minä. Paras määrittely löytyi Wikipedian asiallisen tekstin lopusta: "Projekti on hanke, jossa kyvyttömät yrittävät saada haluttomat tekemään mahdottomia."

En allekirjoita, tai en ainakaan tunnusta asiaa meidän yksikkömme kohdalta. Jokainen suunnittelija työllistää yksikössämme itse itsensä hankkeilla. Kaikilla täytyy siis olla ainakin jonkinmoinen käsitys siitä, miten hankemaailma toimii. EU-kiemurat, yliopiston oma byrokratia, omarahoitusosuudet ja kaikki muut painajaisissammekin joskus pyörivät asiat. Ne ovat meidän arkipäiväämme. Haluttomuutta varmasti esiintyy jokaisen kohdalla silloin tällöin, ja joissakin hankkeissa törmää kyllä mahdottomuuksiinkin. Mutta jos jotakin tässä yksikössä osaamme, se on tuo hankkeiden pyörittäminen.

EU rahoittajana on niitä mielenkiintoisempia. Hakemuksen niinkin vielä kirjoittaa. Omarahoitusosuudetkin haalii jostain kasaan. Mutta kun toteutusvaihe iskee päälle, putkahtelee esiin vaikka sun millaisia huvittavuuksia (jotka eivät aina jaksa edes huvittaa). Keväinen hauskuuttajamme oli puhelinlaskujen jakaminen hankkeille aiheutumisperusteella, eli joka minuutti paperille ylös ja kohdentaminen hankkeille sen mukaan, minkä hankkeen asioita milloinkin porisee. Onneksi saivat puhuttua tämän parhain päin, ja puhelinlaskut ainakin vielä toistaiseksi jaetaan työajanseurannan perusteella.

Vaikka byrokratia puskee usein korvista, on sen kanssa vain opittava elämään. Aikaisemman työnantajani hommissa puhuttiin hankeharakoista, niistä, jotka näkevät hankkeiden loisteen ja suorastaan ampuvat niihin kiinni. Taitaa minussakin jo tällaista hankeharakkaa olla. Kun kiemurat ovat tulleet tutuksi, niiden kanssa pärjää. Luovuudelle ei aina jää hirveästi sijaa, mutta numeronpyörittämiseen ja pilkunviilaamiseen saa hankehommissa varata aikaa. Mutta toistaiseksi hengissä olemme siitäkin selvinneet.

Kevät näyttää tuovan meille taas lisää rahaa, EU-rahaa. Hanke-elämä siis jatkuu. Mutta hienoa niin, sen me osaamme!