Kyllä tuntuu, että kuolemaa tehdään, oli sitten sille linjoja tai ei. Opetushallitus ja -ministeriö ovat varmasti lyöneet viisaita päitä taas yhteen ja laittaneet kaikki mahdolliset deadlinet kuun vaihteeseen. No, tähänhän olemme opetus- ja kasvatuspuolen täydennyskoulutuksessa tottuneet, mutta nyt iloksemme OPH on muokannut rahoituksenhakulomakkeensa ja budjettipohjansa uuteen uskoon, jolloin mitään vanhaa, hyväksi havaittua pohjaa ei varmasti pääse missään hyödyntämään.

Sain Jyväskylän kollegalta päivän piristykseksi meilin, jossa hän avasi projektien etenemistä:

1. Valtava innostus
2. Jumalaton hämminki
3. Helvetillinen sekaannus
4. Järkiintymisvaihe
5. Syyllisten etsintä
6. Syyttömien rankaisu
7. Niiden palkitseminen, jotka eivät olleet missään tekemisissä projektin kanssa.

Nyt, hakemusvaiheessa olen mennyt jo ohi tuosta valtavasta innostuksesta. Kun samaa asiaa tahkoaa tekstinkäsittelyohjelmalla tarpeeksi kauan, kuningasidea alkaa vaikuttaa pannukakulta. Suurella vaivalla siitä saa sitten käyttökelpoisen, mutta viimeistään hakemusta lähettäessä innostus on jo mennyttä, tilalla on vain väsy. Jumalaton hämminki -vaihe on edessä luultavasti siinä vaiheessa, jos (kun) rahoitusta rapsahtaa tilille. Mitäs ihmettä nyt tehdään? Mitä on luvattu? Mitä tällä rahalla on mahdollista tehdä?

Jos ei kahden viikon hakemusten kirjoittamisrupeama ime suunnittelijasta mehuja niin ei varmasti mikään. Vaikka eilinen juoksulenkki ehkä jatkaa elämää muutamalla päivällä, kuoleman linjan läsnäolo on kyllä melko vahva. Varsinkin, kun niitä deadlineen mennessä hoidettavia hommia tuntuu ilmaantuvan koko ajan lisää. Budjetointeihin oman kivan lisämausteensa tuo yliopistolakimuutos ja omassa talossa käynnissä oleva talousjärjestelmien vaihdos. Kaiken kaikkiaan hallittu kaaos, kuten tässä vaiheessa - kun deadlineen on viisi päivää - kuuluu ollakin.

Olemme valtakunnallisella suunnitteluporukalla pönkittäneet toinen toistamme. Jaamme kaiken tiedon, mitä suinkin olemme rahoittajan edustajilta irti saaneet, ja mikä vain jotenkin voisi helpottaa kollegan työtä monen sadan kilometrin päässä. Sähköpostit viuhuvat vielä illalla seitsemän aikaan, mutta järjissämme olemme toistaiseksi koko porukka pysyneet, kun muistuttelemme toinen toisiamme siitä, ettei kiire kestä ikuisesti.

Kyllä se kesä sieltä tulee ja hommat vähenevät. Kohta saa taas järjestää mappihyllyä ja siivota tietokonetta.